Kuuntele teksti tästä:
Rusakko on kookkain Suomessa esiintyvistä jäniseläimistä. Se voi painaa kahdesta kahdeksaan (2-8) kiloa. Sen latinankielinen nimi on Lepus europaeus. Rusakkoa sanotaan myös peltojänikseksi. Rusakkoa esiintyy tasaisesti Suomessa aina Oulun korkeudelle saakka. Myös pohjoisempanakin sitä tapaa. Rusakon esiintymiseen vaikuttaa paikallisesti kuitenkin talvisen lumipeitteen paksuus, sillä se ei ole sopeutunut lumisiin olosuhteisiin yhtä hyvin kuin metsäjänis. Rusakko on Suomessa luonnollinen tulokaslaji. Se on levinnyt Aasian aroilta Suomeen ilman ihmisen toimintaa 1800-luvun lopulla. Rusakko viihtyy peltomaisemien keskellä sekä kaupunkiolosuhteissa. Se voi elää 8-12 vuotta.
Rusakko on metsäjänistä suurempi. Lisäksi Rusakon turkki ei juurikaan vaihda väriä vuodenaikojen mukaan vaan pysyy ruskeankirjavana läpi vuoden.
Rusakot elävät pääsääntöisesti yksin. Niiden lisääntymisaika ajoittuu helmikuulta aina syyskuulle saakka. Rusakkonaaras synnyttää lisääntymisaikana kahdesta kolmeen (2-3) poikuetta, joissa jokaisessa on yhdestä viiteen (1-5) poikasta. Rusakkonaaras käy imettämässä poikasiaan vain kerran vuorokaudessa noin kolmen viikon ajan. Poikaset usein vain makaavat yksinään suojaisessa paikassa. Tästä syytä ihmiset voivat luulla, että rusakkonaaras eli poikasten emo on hylännyt ne, vaikka niin ei ole.
Rusakko on kasvissyöjä. Se ei syö lihaa. Rusakko käyttää ravinnokseen erilaisia heiniä ja ruohoja. Talvella kun se ei enää saa kaivettua lumen alta heiniä ja ruohoja esiin, se käyttää ravinnokseen myös kuivunutta heinää. Talvisin rusakot saattavat käyttää ravinnokseen myös ihmisten puutarhoista löytyviä kasveja ja niiden osia, kuten esimerkiksi omenapuiden kuorta ja oksia.
Rusakoilla on Suomessa luontaisia petoja eli niitä ravinnokseen käyttäviä eläimiä. Näitä petoja ovat esimerkiksi kettu, ilves, huuhkaja ja kaupunkiolosuhteissa myös kissat. Rusakoita voidaan myös metsästää.
Rusakosta ei varsinaisesti ole haittaa ihmiselle. Se saattaa kuitenkin talvisin aiheuttaa tuhoja puutarhoissa.