Kuuntele teksi tästä:
Isokoskelo on Suomessa pesivä suurikokoinen sorsalintu. Sen latinankielinen nimi on Mergus merganser. Suomessa isokoskelo viihtyy kirkasvetisissä vesistöissä ympäri koko maata. Isokoskelo on muiden sorsalintujen tapaan muuttolintu eli se ei talvehdi Suomessa vaan muuttaa talvehtimaan Itämerelle ja Pohjanmerelle. Osa isokoskeloista jää kuitenkin Suomeen, virtaavien vesien äärelle. Kevätmuutto eli muutto pesintäalueille tapahtuu isokoskelolla maalis-huhtikuussa. Ensimmäiset yksilöt saattavat ilmaantua jo helmikuussa virtaavien vesien äärelle. Syysmuutto eli muutto talvehtimisalueille ajoittuu syyskuusta joulukuuhun.
Isokoskelo painaa 1300-1900 grammaa. Sen levitettyjen siipien kärkiväli on 78-94 senttimetriä. Isokoskelokoiras on keväisin mustavalkoinen. Sen pää, siipien kärkiosat ja selkä ovat mustat, muuten se on vaaleavärityksinen. Isokoskelokoiraan pää on keväisin myös vihreänhohtava. Isokoskelo naaraan pää on ruskea ja kaula valkoinen. Väriraja on usein jyrkkä. Isokoskelonaaraan selkä on harmaa ja vatsa valkoinen. Isokoskelo naaraalla on niskassa töyhtö. Töyhtöä ei esiinny koiraalla.
Isokoskelon pesä on yleensä puunkolossa, pöntössä, rakennusten alla tai tiheässä pensaikossa. Isokoskelonaaras munii huhti-toukokuussa kahdeksasta kahteentoista (8-12) kellertävänvalkoista munaa. Poikaset kuoriutuvat noin kuukauden kuluttua muninnasta. Poikaset ovat lentokykyisiä yleensä kahden kuukauden iässä. Poikaset ovat pesäpakoisia eli ne alkavat etsiä ravintoa jo hyvin nuorina. Osa isokoskelonaaraista haalii muiden yksilöiden poikasia itselleen, jolloin poikueen koko saattaa olla yli 20 kappaletta.
Isokoskelo kuuluu sukeltajasorsiin eli se sukeltaa ravintonsa veden alta. Se käyttää ravinnokseen kaloja, äyriäisiä ja hyönteisiä.
Isokoskeloa voidaan metsästää. Metsästys on kuitenkin vähäistä. Metsästys ajoittuu syksyyn.