Kuuntele teksti tästä:
Merihanhi on Suomen rannnikolla ja merensaaristossa esiintyvä hanhilaji. Sen latinankielinen nimi on Anser anser. Merihanhi on kesyhanhen kantamuoto eli kesyhanhi on alunperin kesytetty merihanhesta. Merihanhi on muiden Suomessa esiintyvien hanhien tapaan muuttolintu eli se muuttaa talveksi pois Suomesta. Muuttoon syynä on ravinnonpuute talvella. Merihanhien kevätmuutto eli muutto pesimäalueille ajoittuu maalis-huhtikuun vaihteeseen. Syysmuutto eli muutto talvehtimisalueille alkaa yleensä elo-syyskuussa, jolloin merihanhet muodostavat suuria muuttoparvia. Merihanhi talvehtii pääosin Länsi- ja Lounais-Euroopassa esimerkiksi Espanjassa. Merihanhia esiintyy Suomessa harvalukuisena vain merialueilla ja meren rannikoilla sekä saaristossa. Suurimmat esiintymät ovat Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa.
Merihanhi painaa 3-4 kiloa. Sen levitettyjen siipien kärkiväli on 150-170 senttiä. Väritykseltään merihanhi on vaaleanharmaa. Sillä on erona muihin hanhiin raskastekoinen ruumis, suuri pää, paksu kaula ja leveät siivet. Siipien yläpinnalla on runsaasti vaalean siniharmaata väriä. Merihanhen nokka on oranssi. Sen jalat ovat vaaleanpunaiset. Nuorilla yksilöillä kaula on ohuempi ja sillä on tummia laikkuja vatsassa. Nuorten merihanhien jalat ja nokka ovat harmaasävyiset.
Merihanhinaaras munii huhtikuun puolivälissä pesään neljästä kuuteen (4-6) valkeaa munaa. Pesä sijaitsee usein rauhallisella luodolla tai pienessä saaressa. Poikaset kuoriutuvat noin kuukauden päästä muninnasta. Poikaset ovat lentokykyisiä noin kahden kuukauden ikäisinä.
Merihanhet käyttävät ravinnokseen ruohoa, levää, siemeniä, jyviä ja marjoja. Merihanhet laiduntavat eli syövät matalien rantojen ruohistoissa sekä erilaisissa rantaniityissä.
Merihanhien sulkasato eli höyhenpeitteen uusiutuminen sijoittuu kesäkuuhun. Sulkasato tapahtuu usein rauhallisilla paikoilla, joihin yleensä kerääntyy satoja yksilöitä yhtäaikaa. Sulkasadonaikaan merihanhet eivät ole lentokykyisiä.
Merihanhia voidaan metsästää. Metsästys sijoittuu syksyyn.