Kuuntele teksti tästä:
Riekko on Suomen kolmanneksi suurin metsäkanalintu. Sen latinankielinen nimi on Lagopus lagopus. Riekkokoirasta sanotaan riekkokukoksi ja riekkonaarasta riekkokanaksi. Riekkokukon ja -kanan paino vaihtelee 500 grammasta reiluun 700 grammaan.
Riekkojen höyhenpuku vaihtelee eri vuodenaikojen mukaan. Riekkokukolla on kaikissa höyhenpuvuissa punainen ihopoimu silmän yläpuolella. Riekko on talvisin mustaa pyrstöä lukuunottamatta kokonaan valkoinen. Keväällä riekkokukon pää, rinta ja kaula ovat punaruskeat ja siipien väritys on valkoinen. Kesällä molemmat sukupuolet ovat pääväritykseltään täplikkään kellanruskeita. Niiden siivet ja vatsa ovat valkoiset. Riekkokanat ovat hieman kellertävämpiä kuin kukot.
Riekkoja esiintyy Lapista aina Keski-Suomen pohjoisosiin. Se elää pohjoisessa tunturikoivikoissa ja -pajukoissa. Etelämpänä riekot suosivat rämeitä, soiden reunamia, vesistöjen varsia, hakkuita ja taimikoita. Talvella riekot esiintyvät pienissä parvissa. Kevään tullen riekkokukot valtaavat oman soidinreviirinsä.
Riekoilla on keväisin soidinaika. Soidinajaksi kutsutaan sitä aikaa vuodesta, jolloin linnut parittelevat. Soitimen aikana riekot pariutuvat ja riekkokana munii 8-12 munaa. Riekkokukko vartioi pesää ja varoittaa kanaa vaaran uhatessa. Poikaset osaavat lentää noin kahden viikon kuluttua kuoriutumisestaan.
Riekot syövät kesällä ja talvella eri ravintoa. Kesällä kasvien silmut ja lehdet ovat mieluisaa ruokaa. Loppukesästä alkaen riekot syövät marjoja. Talvella riekot syövät useimmiten lehtipuiden ja pensaiden silmuja, norkkoja ja oksia. Riekon poikasille erilaiset hyönteiset ja niiden toukat sekä muut selkärangattomat ovat tärkeää ravintoa.
Riekkoa, kuten muitakin metsäkanalintuja voidaan metsästää.