Kuuntele teksti tästä:
Teeri on Suomen toiseksi suurin metsäkanalintu. Sen latinankielinen nimi on Lyrurus tetrix. Teeriurosta sanotaan teerikukoksi ja teerinaarasta teerikanaksi. Teerikukko painaa hieman yli (1,1-1,3) kilon ja teerikana noin yhden (1) kilon. Teerikukon tunnistaa helposti sen mustasta lyyranmuotoisesta pyrstöstä. Sen pääväritys on sinertävän musta. Teerikukon silmän yläpuolella on kirkkaanpunainen ihopoimu. Teerikana on pääväritykseltään ruskeankirjava ja sen pyrstö on lovimainen.
Teertä voi tavata kaikkialla Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Se elää nuorissa sekametsissä, rämeillä ja etenkin metsän ja avomaan reuna-alueilla. Teerikukko jakaa reviirinsä eli elinympäristönsä muiden teerikukkojen kanssa. Reviirin sijainti on yleensä muutaman kilometrin päässä teeren synnyinpaikasta. Reviirinä toimii teeren soidinalue lähiympäristöineen. Teerikanat levittäytyvät jopa kymmenien kilometrien päähän synnyinpaikastaan.
Teerellä on keväisin soidinaika. Soidinajaksi kutsutaan sitä aikaa vuodesta, jolloin linnut parittelevat. Teerikukot muodostavat soidinparven. Yli neljävuotiaat teerikukot voivat puolustaa omaa aluettaan muilta kukoilta. Höyhenpeitteen pörhistely ja lyyramaisen pyrstön esittely auttavat teerikukkoa näyttämään suuremmalta. Teerikukot taistelevat näin omista alueistaan ja teerikanoista. Soitimen jälkeen teerikanat huolehtivat alkukesästä syntyvistä poikasista. Teerikanat munivat 7-11 munaa. Poikaset osaavat lentää jo viikon ikäisinä pieniä pyrähdyksiä ja kahden viikon ikäisinä puiden oksille.
Teeret syövät kesällä ja talvella eri ravintoa. Kesällä kasvien silmut, versot ja siemenet ovat mieluisaa ruokaa. Loppukesästä alkaen teeret syövät marjoja ja viljaa. Talvella teeret syövät mieluiten koivun urpuja ja lepän norkkoja. Teeren poikasille erilaiset hyönteiset, kuten perhosten ja pistiäisten toukat, ovat elintärkeää ravintoa.
Teertä, kuten muitakin metsäkanalintuja voidaan metsästää.